Aihearkisto: Tavoitteet

Paljon mahtuu yhteen vuoteen

Viimeksi vuoden vaihtuessa julistin, että tästä juuri loppumassa olevasta vuodesta tulisi järisyttävän hyvä.

year2016

Muutama päivä sitten pohdiskelin, että eipä tämä niin kummoinen lopulta kuitenkaan ollut – vai oliko. Tuumasin, että on syytä tehdä jonkinlainen tilinpäätös vuoden tapahtumista, jotta voisin totuudenmukaisesti vastata itselleni oliko tämä vuosi hyvä vai ei.

Lähtötilanne vuoteen 2016 toki oli se, että edellisenä vuonna olin eronnut ja harjoittelin elämää vuoroviikkovanhempana asuen joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen yksin. Opettelin myös uudelleen löytämään itseni ja olemaan itsekseni. Lapsiperheessähän harvoin on yksinäisiä hetkiä muutoin kuin erikseen järjestämällä. Avioero on iso kriisi elämässä – paljon isompi kuin osasin ehkä arvatakaan. Se sekoitti oman elämäni järjestyksen pitkäksi aikaa.

 

Mitä vuoden 2016 aikana sitten elämässäni on tapahtunut?

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteita. Tavoitteiden asettamiseen olen jo muutaman vuoden hyödyntänyt City Digitalin Ilkka Lavaksen prioriteettifiltteriä. Helppo ja toimiva työkalu. Omassa prioriteettilistassani oli vuodelle 2016

  1. bisneksen kehittyminen
  2. seikkailu
  3. läheisten kanssa oleminen
  4. henkilökohtainen kehittyminen
  5. varallisuus

Teen seuraavassa lyhyen yhteenvedon, mitä näissä asioissa on vuoden aikana tapahtunut.

Bisnekset

Kirjasin itselleni vuoden alkuun tavoitteiden oheen lauseet, jotka olen yrittänyt palauttaa usein mieleeni:

Ole tyytyväinen siihen, mitä on jo saavutettu. Iloitse onnistumisista. Ajattele, että häviöistäkin voittaa jotakin.

Minua ei ole siunattu kovin kärsivällisellä luonteella. Hermostun, kun asiat etenevät hitaasti, enkä saavuta asettamiani tavoitteita saman tien. Paljon merkittäviä asioita on kuitenkin tähänkin vuoteen mahtunut.

Olen onnekas työni suhteen Master Suomella. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit, joiden kanssa teemme töitä, ovat aivan mahtavia.

Olen kiitollinen työstäni Master Suomella. Meidän asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa on mukava tehdä töitä.

Työhöni sisältyy paljon mukavia juttuja, kuten tämä asiakasseminaari laivalla viime toukokuussa.

Hyvistä kohtaamisista saa energiaa ja voimavaroja, joiden avulla jaksaa pitkään. Kouluttaminen ja valmentaminen on yksi työni mielenkiintoisimmista ja samalla haastavimmista puolista. Itsensä joutuu usein todella laittamaan likoon, mutta se on myös parhaimmillaan erittäin palkitsevaa.

Kouluttamisessa ja valmentamisessa on parasta se, että saan tavata monenlaisia ihmisiä ja oppia heiltä.

Kouluttamisessa ja valmentamisessa on parasta se, että saan tavata monenlaisia ihmisiä ja oppia heiltä.

Vuoteen kuului myös tunteja ja tunteja työtä vaatinut kirjoitustyö, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut isolta urakalta. Päällimmäinen tunne toisinaan oli kylläkin epätoivo siitä, millainen lopputuloksesta tulee ja kelpaako se kenellekään.

Oman kirjan ilmestyminen on yllättävän epätodellinen kokemus. Olenkohan vieläkään tajunnut kunnolla sitä?

Oman kirjan ilmestyminen on yllättävän epätodellinen kokemus. Olenkohan vieläkään tajunnut kunnolla sitä?

Kirjan ilmestymiseen liittyi tietenkin kirjanjulkistustilaisuus. Ensin mietin järjestääkö koko tilaisuutta, onko kukaan niin kiinnostunut, että haluaisi tulla sellaiseen tilaisuuteen. Onneksi esimieheni Kirsin kannustuksella ja tuella lähdin tilaisuutta kuitenkin järjestämään. Olihan se aika huikeaa, että meillä oli reilu 40 vierasta paikan päällä ja 50 lisää seurasi tilaisuutta livestreamin kautta.

Kirjanjulkistustilaisuus ei olisi onnistunut ilman Master Suomea ja Henkilöstörahastopalveluita

Kirjanjulkistustilaisuus ei olisi onnistunut ilman Master Suomea ja Henkilöstörahastopalveluita

Seikkailut

Olen toteuttanut pitkäaikaisia haaveita ja toisaalta lähtenyt rohkeasti ja avoimin mielin mukaan asioihin, joille normaalisti olisin helposti sanonut ei.

Pitkäaikainen haaveeni on ollut vaellus Lapissa. Kesäkuussa 2016 tein ensimmäisen vaellukseni. Kokemus oli uskomattoman hieno. Ajattelin silloin, että tämä on hienoa, mutta ehkei tästä minulle joka vuotista retkeä tule. Minulle isoin koetus taisi olla yöpyä kolme yötä maastossa ja olla pesytymättä 4 vuorokautta. Nyt mietin jo pitäisikö ensi kesäksi suunnitella uutta reissua.

Kesäkuussa 2016 tein ensimmäisen vaellukseni Lapissa. Minulle isoin koetus taisi olla yöpyä kolme yötä maastossa ja olla pesytymättä 3 vuorokautta.

Vaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa.

Deventerissä Hollannissa koettiin monenlaisia seikkailuja. Itse kaupunki on vanha hansakaupunki, ja jopa vanhempi kuin Amsterdam. Vierailun aikana pääsin ensimmäistä kertaa Tandem-pyörän selkään, jota en alunperin pitänyt kovin hyvänä ajatuksena, mutta joka osoittautuikin tosi helpoksi ja mukavaksi – kunhan minä sain ohjata ja määrätä tahdin. Tandemin  lisäksi pääsin amfibiajoneuvon kyytiin, joka kuljetti meitä jokea pitkin rannalta toiselle. Huolimatta todella viileästä ja sateisesta kelistä rohkenin nousta kyytiin, kun tällainen tilaisuus tarjoutui.

 

Deventerissä Hollannissa koettiin monenlaisia seikkailuja. Tandem-pyörällä ajon lisäksi pääsin amfibin kyytiin, joka kuljetti meitä jokea pitkin rannalta toiselle.

Toisen maailmansodan Normandian maihinnousussa palvellut amfibiajoneuvo tarjosi ei ehkä mukavimman, mutta tähän mennessä eksoottisimman kyydin.

Deventerin lisäksi pistäydyimme Amsterdamissa, jossa meillä oli aikaa käytännössä yksi vuorokausi. Mikä tahansa kaupunki lienee haastava nähdä ja kokea 24 tunnissa, mutta onnistuimme näkemään ja kokemaan yllättävän paljon. Ehdottomasti paras tapa nähdä kaupunkia on kanaaliristeily 1600-luvun aikaisessa osassa kaupunkia.

Amsterdam 24 tunnissa oli melko haastava, mutta onnistuimme näkemään ja kokemaan yllättävän paljon.

Kanaaliristeily kynttilänvalossa, viinien ja juustojen kera oli sangen onnistunut ohjelmanumero.

Seikkailuja koettiin myös yhdessä lasten kanssa, kun lähdimme hakemaan jotakin keittiöremottiin tarpeellista. Lapset olivat ihmeissään siitä, osaako äiti muka ajaa pakettiautoa. Tämä taisi olla suurempi seikkailu lapsille. Ja kyllä – äiti osasi ajaa pakettiautollakin.

Muuttoon ja remonttitarvikkeiden hankintaan tarvitaan kunnon pakettiauto.

Hyvä ystäväni lainasi pakua, kun tarvittiin isompaa autoa muuttoa ja asunnon remonttitarvikkeiden hankkimista varten.

 

Läheiset

Olen joutunut tunnustamaan itselleni, että olen liian työorientoitunut. Työ ja sen kaltaiset asiat menevät helposti monen asian edelle. Siitä syystä olen joutunut kiinnittämään huomiota siihen, että vietän aikaa ja teen juttuja myös minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

En ole maailman paras kummitäti, mutta tänä vuonna olen yrittänyt skarpata siinäkin suhteessa. Vein tyttäreni kanssa kummipojan syömään ja keilaamaan. Kummipoika taisi voittaa tiukan ottelun. 17-vuotiaan kummitytön vein illalliselle. Meillä olikin hyvät ja antoisat keskustelut, joista luulen, että molemmat nauttivat.

Hölmöilyä tyttären ja kummmipojan kanssa keilahallilla.

Tiukan keilaottelun osallistujat edustavassa yhteiskuvassa.

Yhtenä tavoitteena oli myös tehdä lasten kanssa uusia, mukavia juttuja. Osa oli uutta ja osa pelkästään mukavaa. Muun muassa päivävisiitti Tallinnan merimuseoon, juhlittiin juhannusta Särkänniemessä, lomailtiin aurinkoisessa Pärnussa, pulikoitiin maauimalassa sateesta huolimatta.

Vuoteen mahtui monenlaisia hetkiä, tapahtumia ja reissuja rakkaiden ja ystävien kanssa.

Vuoteen mahtui monenlaisia hetkiä, tapahtumia ja reissuja rakkaiden ja ystävien kanssa.

Kuvia selatessani huomasin, että monenlaisia yhteisiä hetkiä on riittänyt. Valtaosa mukavia muistoja ja sitten niitä vähemmän mukaviakin. Tärkeitä silti nekin – osa meidän kaikkien tarinaa.

Välillä käytiin hakemassa vauhtia sairaalastakin.

Välillä käytiin hakemassa vauhtia sairaalastakin.

Suuri kiitos tämän vuoden monesta onnistumisesta ja kohokohdasta kuuluu yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Hän on laittanut ruokaa, kun olen maannut sohvalla lasten kanssa vietetyn viikon näännyttämä tai kun olen keskittynyt kirjoitustyöhön. Hän on hoitanut minua ja lapsiani ollessani tosi sairaana. Hän on tukenut stressaavina hetkinä, kuten silloin kun tajusin, että ikinä saa tehtyä remonttia sille varatussa kuudessa viikossa, vaan tavarat on kannettava keskeneräiseen asuntoon. Kaikkea on tässä mahdoton luetellakaan.

Onnea on löytää joku, joka vie sinut myös niihin seikkailuihin, joihin ei muuten tulisi lähdettyä.

Onnea on löytää joku, joka vie sinut myös niihin seikkailuihin, joihin ei muuten tulisi lähdettyä.

Tämä kuva sopisi myös henkilökohtainen kehittyminen -otsikon alle, sillä eron jälkeen uuden parisuhteen rakentaminen on mitä suuremmassa määrin henkistä kasvua ja uuden opettelua. Oppii tuntemaan myös itseään aivan uudella tavalla. Toivottavasti myös vanhoista virheistä oppineena osaa toimia jatkossa fiksummin.

 

Henkilökohtainen kehittyminen

Tässä osiossa tavoitteena oli henkisen ja fyysisen voiman kehittäminen sekä lukeminen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä osa elämääni ja liikunta kuuluu siihen läheisesti. Viime aikoina olen opetellut myös huolehtimaan paremmin mielen hyvinvoinnista mm. mindfullness-harjoituksilla.

Auringonpaisteessa saa itsensä helpommin liikkeelle kuin pimeinä aikoina.

Auringonpaisteessa saa itsensä helpommin liikkeelle kuin pimeinä aikoina.

Myös muutto uuteen kotiin ja uuden asunnon remontoiminen ovat kasvattaneet minua. Vuoden kiireisempään aikaan osunut muutto oli 1-10 stressimittarilla ehkä 15 luokkaa, mutta siitäkin selvittiin muutaman korvaamattoman tärkeän ihmisen avustuksella. Ja muutamassa viikossa tehtävä remontti on venynyt useiden kuukausien mittaiseksi – eikä ole muuten vieläkään valmis, vaikka loppusuora häämöttääkin jo.

Remonttikin toimii henkisen kasvun välineenä, kun oppii sietämään epätäydellisyyttä ja opettelee armollisuutta itseään kohtaan.

Remonttikin toimii henkisen kasvun välineenä, sillä se opettaa sietämään epätäydellisyyttä ja armollisuutta itseä kohtaan.

Mielenkiintoisen ja monella tapaa opettavaisen kokemuksensa tarjosi viimeinen tehtävä nuorkauppakamaritoiminnassa vaalilautakunnan jäsenenä. Tässä tehtävässä pääsimme miettimään ehdokkaiden valmentautumista seuraaviin tehtäviinsä sekä opettelemään Bomentis Coaching Housen johdolla mentorointia.

Vaalilautakunta hitsautui hyvin yhteen vaikka tapasimme kasvotusen vain 4 kertaa. Kuva Groovy Productions.

Vaalilautakunta hitsautui hyvin yhteen vaikka tapasimme kasvotusen vain 4 kertaa. Kuva Groovy Productions.

Ehkä tärkeimmäksi itsensä voittamisen merkkipaaluksi tänä vuonna nostan kuitenkin osallistumisen Jukolan viestiin. Olen toki naisten vestissä, Venloissa, juossut tähän mennessä yhdeksän kertaa. Halusin kuitenkin haastaa itseäni ja olla osa miesten viestiä, jossa matkat ovat paljon pidempiä.

Haastaa itseäni tosiaan sain. Sain juostavakseni miesten ankkuriosuuden, jonka pituus oli noin 16 km. Juuri ennen Jukolaa toinen nilkkani kipeytyi ja sairastuin flunssaan. Tuuraajaa pitkälle osuudelle ei kuitenkaan löytynyt, joten ajattelin, että noin vuorokaudessa saan itseni juoksukuntoon. Ja sain. Molemmat jalat melko tönkkönä, hieman puolikuntoisena suoriuduin läpi pitkän radan vieläpä ihan kohtalaisella ajalla.

 

Hymy on leveässä 3 tunnin ja 10 minuutin mittaisen suorituksen jälkeen. Voittajafiilis.

 

Varallisuus

Tärkein tavoite varallisuusasiassa oli omiin kykyihin ja osaamiseen luottaminen. Onneksi on ollut arvokasta tukea ja tietotaitoa käytettävissä ajatusten sparrailuun. Silti koen ylpeyttä siitä, että etsin kevään mittaan itselleni ja lapsille asunnon ja tein erittäin onnistuneet asuntokaupat.

Ensimmäinen ikioma asunto ja siihen liittyvät neuvottelut kasvattivat luottamusta omaan osaamiseen.

Ensimmäinen ikioma asunto ja siihen liittyvät neuvottelut kasvattivat luottamusta omiin kykyihin pärjätä.

Lisäksi olen opetellut sijoittamista osakkeisiin ja muihin varallisuuslajeihin. Erittäin mielenkiintoinen maailma. Päätin myös, että pyrin opettamaan lapsilleni talousasioita mahdollisimman pienestä, jotta heillä olisi paremmat valmiudet kasvattaa varallisuutta ja hoitaa talouttaan kuin koen itselläni olleen.

Luimme tyttären kanssa rahakirjan kannesta kanteen yhdellä istumalla.

Luimme tyttären kanssa rahakirjan kannesta kanteen yhdellä istumalla. Tytär totesi, ettei ehkä ymmärtänyt ihan kaikkea. Totesin, että älä huoli, ei ymmärrä kaikki aikuisetkaan.

 

Lopuksi

Vuoteen mahtuu paljon kohokohtia, muistoja ja tärkeitä ihmisiä. Kuvia selatessa tuli paljon muistoja. Onneksi on valokuvat. Avasin Instagram-tilini alun perin ikään kuin kuvalliseksi päiväkirjaksi. Haluan dokumentoida sinne elämäni tapahtumia, arkisiakin asioita. Sieltä löydät lisää kuvamateriaalia. Ja vaikka kaikki kuvat eivät päädy Instaan, tulee silti kuvattua enemmän kuin muuten tulisi ja helmiä löytyy puhelimen arkistoista.

Yhteenvetona tästä vuodesta voin sanoa, että kyllähän tämä helkkarinmoinen vuosi oli. Ja juhlavuodeksihan tämä oli tarkoitettu, sillä ylitin tuon ihanan ja kamalan 40-vuoden rajapyykin. Sitä sain juhlia muutamien tärkeimpien ystävien kanssa. Kiitos!

Mitähän mahtaa uusi vuosi tuoda tullessaan? Ainakaan suunnitelmat eivät ole yhtään vähäisempiä.

Onnea ja muistorikkaita hetkiä sinun uuteen vuoteen!

 

Tapojen anatomia: miten korvata huonoja tapoja hyvillä?

Monelle uusi vuosi tarkoittaa lupausten tekemistä. Luvataan syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, vähentää alkoholinkäyttöä, lopettaa tupakointi tai vaihtaa muita huonoja tapoja parempiin. Uudenvuodenlupauksia kritisoidaan muun muassa siitä, että miksi omia tapojaan tulisi muuttaa vain kerran vuodessa tai että turha luvata mitään, kun lupaukset eivät kuitenkaan pidä. Vuodenvaihde on kuitenkin hyvä paikka lähteä muuttamaan omia tapojaan, sillä vanhan vuoden päättyminen ja uuden alku on kuitenkin aina jonkinlainen rajapyykki.

Muutoksen ajankohtaa tärkeämpää on silti se, miten muutosta lähtee yrittämään. Olen itse opiskellut tapoja syvällisemmin viime viikkoina. Olen toki muokannut omia elämäntapojani ihan menestyksellä aiemminkin, mutta erään kurssin kautta tuli jälleen tilaisuus syventyä asiaan. Itselleni tässä vaiheessa tärkein oppi oli se, että tavat muuttuvat huonosti itsekurilla. Usein kuitenkin perustamme yrityksemme muuttaa elämäntapojamme nimenomaan juuri siihen.

Miksi itsekuri ei toimi?

Aivotutkimuksessa on tutkittu itsekuria ja sen voidaan ajatella olevan lihas, joka väsyy käytössä. Eli kun käytät itsekuriasi päivän mittaan erilaisiin asioihin, jossain vaiheessa kuri pettää ja sorrut tekemään jotakin, mikä jälkikäteen kaduttaa ja hävettää. Jos esimerkiksi työskentelemme päivän tehokkaasti ja kurinalaisesti tekemämme päiväsuunnitelman mukaan välttäen kiusausta lukea iltapäivälehtien otsikoita netistä aamulla ja päivittää sosiaalisen median statusta kahvitauolla, torjumme lounaalla mieliteon pizzasta ja syömme kuuliaisesti salaatin, ja iltapäivän kokouksessa päätämme olla ottamatta herkullisen näköisen kanelipuustin, voi kotiin palatessa lasten eteiseen pitkin poikin jättämät vaatteet laukaista raivonpuuskan, jonka hillitsemiseen ei itsekurilihaksessa enää ollutkaan voimia.

Miksi itsekuri ei toimi?

Itsekuri on kuin lihas, joka väsyy käytössä. Tavat muuttuvat huonosti, jos perustamme muutoksen ainoastaan itsekuriin.

Siksi viisaammat sanovatkin, että itsekuri on huono keino muuttaa tapoja. Itsekuria meidän on syytä säästää niihin tilanteisiin, joissa sitä todella tarvitsemme. Itsekuria kannattaisi käyttää siihen, että kehitämme kärsivällisesti – askel kerrallaan, päivä kerrallaan – uusia parempia tapoja huonojen tapojen tilalle.  Ja että voimme ottaa paremman tavan käyttöön tilanteessa, jossa normaalisti olisimme sortuneet huonoon tapaan, josta haluamme päästä eroon.

 

Mistä tavat ovat peräisin?

Yleensä haluamme toimia tai tarkastella asioita tavalla, johon olemme tottuneet. Tavat voivat olla peräisin siitä, mitä henkilökohtaisesti teemme mieluiten, minkä uskomme olevan oikea tapa toimia tai miten olemme aina toimineet. Seuraavassa pyrin hieman avaamaan näitä esimerkkien kautta.

MIstä tavat ovat peräisin?

Meille muodostuu tapoja kolmella eri tavalla. Jos haluamme lähteä muokkaamaan tapojamme, on tärkeää tunnistaa, millaisia ne ovat.

1. Mitä henkilökohtaisesti teemme mieluiten

Tarkastellaan ensin henkilökohtaisia mieltymyksiä. Nautit kenties siitä, että otat illallisella lasin viiniä. Se rentouttaa työpäivän päälle mukavasti ja kruunaa hyvän, itse valmistetun illallisen. Se on mahdollisesti myös keino palkita (”kylläpä suoriuduin hyvin tästäkin rankasta työpäivästä”) ja hemmotella (”nämä ruuhkavuodet ovat niin rankkoja, että olen kyllä lasillisen tai pari ansainnut”) itseä.

Kun haluamme korjata itsellemme mieluisia tapoja, on tärkeää tunnistaa, että itsekurin avulla pyrimme tällöin kieltäytymään jostakin, mikä tuottaa meille nautintoa. Kieltäytyminen on siis useimmiten kärsimystä. Itsekuriin turvautuminen tuntuu siis enemmänkin rangaistukselta. Vahva tahto auttaa meitä olemaan ilman viinilasillista vaikkapa tipattoman tammikuun ajan, mutta jos haluaisimme vähentää alkoholin käyttöä kokonaisuudessaan, kannattaisi meidän miettiä, mikä muu voisi tuottaa meille nautintoa työpäivän jälkeen.

Voisiko se olla esimerkiksi muutama pala tummaa suklaata aterian päälle, leppoisa juttutuokio lasten kanssa sylitysten ennen illallallisvalmisteluita ja kotiaskareita, rentouttava happihyppely koiran kanssa illan mittaan tai jotakin muuta? Todennäköisesti täysin korvaavaa nautintoa on hankala keksiä, mutta kokeilemalla eri tapoja vanhan tilalle löydät ehkä sen, joka sinulle toimii.

2. Minkä uskomme olevan oikea tapa toimia

Uskomukset ovat meille tosiasioita, mutta eivät absoluuttisia totuuksia. Uskomuksia syntyy meille läpi elämän. Osa syntyy toisten sanomisten perusteella. Esimerkiksi omat vanhemmat ja opettajat voivat olla monen lapsuudesta asti kulkeneen uskomuksen takana. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sellaiset, jossa uskomme suvussamme olevan ylipainogeenin ja siksi laihduttamisen olevan meille vaikeampaa. Myös monet rahaan liittyvät uskomukset ovat todennäköisesti peräisin lapsuuden kodistamme.

Uskomukset eivät siis ole totta, mutta kuvittelemme näin olevan. Kun tunnistamme jonkin asian uskomukseksi, meidän on helpompi lähteä muokkaamaan sitä. Moni laihduttaja esimerkiksi uskoo, että kun on tehnyt hyvän treenin – käynyt kuntosalilla, jumpassa tai juoksulenkillä – ja lihakset ovat väsyneet, kroppa hikoillut ja henkisesti hyvä olo fyysisestä suorituksesta, voi sen jälkeen hyvällä omalla tunnolla vetäistä pizzan illalliseksi tai mussuttaa pussin karkkia. Koska ”kulutin juuri kasan kaloreita, niin nyt voin vähän herkutella”. Käytännössä usein juuri tuolla ”ansaitulla” herkuttelulla hankkii kuluttamansa energian takaisin korkojen kera. Tällöin laihduttajan paino ei putoakaan, vaan se päinvastoin  ehkä nousee.

Kun mietit omia tapojasi ja niiden muuttamista, on hyvä ajatus myös tarkastella siihen liittyviä uskomuksia. Omia uskomuksia voi tehdä näkyväksi esimerkiksi listaamalla asiaan liittyviä asioita täydentämällä lausetta ”xxx on …”. Mikäli haluaisit vaikka lopettaa iltasyöpöttelyn, voisit kirjoittaa vähintään 20 kertaa lauseen ”iltasyöminen on…” ja jatkaa sen joka kerta erilaisella mieleesi tulevalla lauseella. Näin saat käsityksen siitä, millaisia ajatuksia asiaan liität ja voi lähteä miettimään, millaisia ajatuksia haluaisit siihen jatkossa liittää.

3. Miten olemme aina toimineet

Sitten on niitä tapoja, jotka olemme omaksuneet jossain vaiheessa elämäämme, emmekä kyseenalaista niiden järkevyyttä. Esimerkiksi luemme sähköpostit ensimmäisenä aamulla töihin tullessamme, vaikka ensin kannattaisi hoitaa pois alta päivän tärkeimmät tai vaikeimmilta tuntuvat tehtävät, jotta ne tulevat tehdyksi. Sähköposti kun usein kasvattaa tehtävien asioiden listaa kaikenlaisella pikkusälällä, joka ei välttämättä ole ollenkaan niin kiireellistä tai tärkeää, mutta jonka tekeminen tuo meille pitkälle aamupäivään puuhasteltavaa. Ja sen jälkeen tuntuukin, että sen hankalan ja tärkeän asian tekemiseen ei enää ole energiaa.

Siksi onkin silloin tällöin tärkeää kyseenalaistaa, miksi teemme asioita ja voisiko ne jättää tekemättä tai tehdä toisin, ja mikä muuttuisi, jos tekisimme asian toisella tavalla. Lähtökohtaisestihan on turha odottaa parempia tuloksia, jos jatkamme asioiden tekemistä samalla tavoin kuin aiemminkin. Siksi omia tapoja on tarpeen uudistaa ja kehittää.

Moni uskoo tavoitteiden voimaan.

Tavoitteista voi olla apua muutoksessa, mutta tavat ovat tärkeämpiä.

Tavoitteet voivat auttaa muuttumisessa

Moni uskoo tavoitteiden voimaan. Tavoitteet voivat toimia motivaattorina. Innostava tavoite, joka oikeasti puhuttelee meitä, on parhaimmillaan hyvä kannustin. Tavoitteet voivat motivoida meitä muutokseen, silloin kun seuraavat ehdot täyttyvät.

  1. Sitoudumme tavoitteeseen. Tavoite on meille tärkeä ja merkityksellinen.
  2.  Saamme palautetta edistymisestämme. Esimerkiksi numerot vaa’assa pienenevät tai kilot painonnostotangossa lisääntyvät.
  3.  Saamme palkintoja tavoitteiden saavuttamisesta. Omaa muutosprosesssia voikin rakentaa pelillistämisen varaan. Tiettyjen suoritteiden tekemisestä saat esimerkiksi pieniä palkintoja ja välitavoitteiden saavuttamisesta hieman isompia. Varsinaiseen tavoitteeseen pääsy sitten jo oikeuttaa sinut kunnon palkintoon.
  4. Koemme osaamisemme olevan kunnossa. Mikäli sinusta tuntuu, että omat tiedot, taidot ja voimavarat tavoitteen saavuttamiseen ovat riittämättömät, voit aina hankkia apujoukkoja ja -keinoja, joissa kartutat osaamistasi.
  5. Saamme tukea muilta. Siksi on hyvä kerätä ympärilleen joukko muita, jotka pyrkivät samaan. Yhdessä tekeminen motivoi. Ja vaikka ette varsinaisesti tekisikään yhdessä, mutta tiedät, että joku muu ponnistelee saman asian kanssa, helpottaa sekin.

 

Vaikka tavoitteet monella toimiikin, pyrkimyksemme tavoitteen saavuttamiseen usein perustuu itsekuriin. Eräässä Yle Puheen lähetyksessä Jari Sarasvuo totesikin, että on ajan kuluessa tullut siihen tulokseen, että tavoitteita tärkeämmät ovat tavat. Tarvitsemme siis kasan hyviä tapoja onnistuaksemme. Kun tavat tukevat meitä riittävästi onnistumisessa, voimme asettaa tavoitteen.

Ymmärrä, mistä tavassasi on kyse

Huonot tapamme ovat vaarallisia. Menemme ikään kuin automaatilla, kun tapa nytkähtää päälle. Usein siinä vaiheessa ajattelukykymme loppuu, emmekä pysty käyttämään omaa tahtoamme, vaan vahvaksi harjoitettu tapamme ajatella, tuntea ja toimia iskee päälle ja saa meidät toimimaan tapamme mukaan. Siksi on tärkeää tarkastella ja tiedostaa omat tapansa.

Tapa, josta haluat eroon, vaatii työstämistä. Oman kokemukseni mukaan aika syvällistäkin tutkiskelua. Pyörittelyä eri kanteilta. Siis mikäli haluat saada pysyvää, pitkäkestoista muutosta aikaiseksi.

Pohdi rauhassa ja rehellisesti seuraavia kysymyksiä. Tarkastele omaa käyttäytymistäsi tapaan liittyen.

  • Mikä tavan laukaisee?
  • Mitä tavan ohjaamassa käytöksessä tapahtuu? Mitä se pakottaa tekemään?
  • Millainen on palkkio, jonka koet saavasi?

Miten muuttaa huono tapa hyväksi?

Kun olet tunnistanut, mistä tapasi on peräisin ja miten se sinussa vaikuttaa, voit lähteä korjaamaan huonoa tapaasi. Mieti toinen rutiini, tekeminen tai asia, jota voisit kokeilla sen tilalla. Mieti myös miten tunnistat sen hetken, jolloin vanha tapasi on va

Miten muuttaa huono tapa hyväksi?

Huonon tavan muuttaminen hyväksi vaatii paljon töitä, mutta kärsivällisyys palkitaan.

arassa naksahtaa päälle. Mikäli et onnistu tunnistamaan tätä hetkeä ja tekemään siinä kohdin muutosta, on todennäköistä ettet onnistu.

Itse menen harjoittelussani tällä hetkellä tässä kohtaa. Tiedän, että mutkia matkaan tulee. Yksi repsahdus tai sortuminen vanhaan tapaan ei tarkoita, että epäonnistuin. Se tarkoittaa ainoastaan, ettei se uusi tapa, jota kokeilin, toiminut. Tai ettei uusi tapa ole vielä riittävän vakiintunut. Käytännössä se tarkoittaa, että harjoituksia on jatkettava. Periksi ei anneta. Tähän juuri tarvitaan sitä itsekuria. Jatketaan harjoituksia, kunnes onnistumiset alkavat seurata toisiaan.

Mitä huonommasta tai pinttyneemmästä tavasta on kyse, sen enemmän työtä ja harjoittelua tämä vaatii. On tutkittu, että uuden tavan omaksumiseen tarvitaan 66 päivää. Todennäköisesti riippuu asiasta ja ihmisestä viekö uuden tavan jääminen pysyväksi lyhyemmän vai pidemmän aikaan. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että kärsivällisyyttä ja toistoja tarvitaan.

”Good habits once established are just as hard to break as are bad habits.”

Tsemppiä sinulle omien tapojen muokkaukseen!

 

Kirjoitin myös huonojen tapojen tarkastelusta ja muuttamisesta työyhteisössä. Siitä voit lukea lisää täältä.

Tiedätkö jo, millainen on sinun tarinasi?

Ystäväni kertoi, miten oli päätynyt yhteen nykyisen puolisonsa kanssa. Haluan jakaa tarinan, koska minulla ja sinulla voi olla siitä jotakin opittavaa.

Ystäväni oli Mitä haluat ja miten aiot sen saavuttaa?naimisissa, mutta huomasi eräänä yönä baarista kotiin saapuessaan, että oikeastaan ainoa asia, mikä häntä enää elämässä huvitti, oli juhliminen. Hän alkoi kelata elämäänsä ja mietti, kuka olisi sellainen ihminen tässä maailmassa, jonka kanssa hän haluaisi olla ja jakaa elämänsä. Pohdinnan tuloksena löytyi tuttavapiiristä eräs henkilö. Ystäväni laittoi viestin tälle henkilölle, joka tapaili toista ihmistä tahollaan, ja kertoi hänelle tunteistaan. Tuo viesti oli alku sille tarinalle, jota he elävät nyt yhdessä.

Tarina on toki romanttinen, mutta siihen sisältyy myös
opetus. Moni meistä elää tyytymättömyydessä: nykyhetki ahdistaa ja haluaisimme asioiden olevan toisin. Siihen, että pysymme epätyydyttävässä tilassa, on erilaisia syitä.

Emme pysähdy pohtimaan, mitä oikeasti haluamme. En tarkoita nyt vain parisuhteita, vaan myös työtä ja elämää yleensä. Kun ihmisiltä kysyy, mitä sitten haluaisit, millaista olisi elämäsi, jossa olisit tyytyväinen ja onnellinen, niin kovin monella ei ole vastausta valmiina. Jos olet havainnut itsessäsi tyytymättömyyttä tai ahdistusta, niin pysähdy miettimään mitä haluat. Minkälainen olisi sellainen päivä tai viikko elämässäsi, jossa olisit onnellinen? Joskus se kirkastuu heti, toisinaan se vie enemmän aikaa ja vaatii paljonkin ajatustyötä. Ainakin omalla kohdallani, kun ensimmäisen kerran pysähdyin näiden kysymysten äärelle, eivät vastaukset tulleet heti. Niiden pariin oli palattava useamman kerran.

Löytyy myös niitä, joilla on ajatus siitä, mikä elämässä vaatisi muutosta, mutta ei kovin tarkkaa käsitystä siitä, miten tuo muutos olisi mahdollinen. Minkälaisia toimenpiteitä se käytännössä edellyttää, mitä on tehtävä. Tai ajatellaan, että asian saavuttaminen on mahdollista tavalla x, mutta ei oteta huomioon, että asia voisi toteutua tekemällä myös y ja z. Käytän tästä esimerkkinä rahaa. Moni tuntemani ihminen on huolissaan toimeentulostaan ja ajattelee, että tulojen kasvattaminen on ainoa ratkaisu. Usein kuitenkin ansioiden kasvattaminen on kovan työn takana, eikä kaikissa työtehtävissä välttämättä edes helposti mahdollista. Kannattaa toki pyrkiä tulojen kasvattamiseen, mutta muistaa myös, että menot vaikuttavat toimeentuloon. ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.” Yritä siis ajatella mahdollisimman monipuolisesti niitä keinoja, joilla haluamamme muutos on mahdollista saavuttaa. Usein kiinnitymme liikaa yhteen tapaan.

Kolmantena syynä on rohkeus. Tiedämme, mitä haluamme ja myös keinot siihen, mutta meiltä puuttuu rohkeus. Muutos pelottaa. Eräs ystäväni irtisanoutui työstä, jossa hän oli voinut vuosikausia huonosti, vaikka hänellä ei ollut uutta työpaikkaa tiedossa. Hän kuitenkin viimein ymmärsi, että huono työpaikka sairastuttaa hänet lopulta vakavasti. Vaikka hän on ollut pitkään jo ilman uutta työpaikkaa, hän voi paljon paremmin kuin vuosiin. Muutos pelottaa, koska se tuo tullessaan niin paljon epävarmuutta. Tuttu – vaikka epätyydyttäväkin – ajatellaan usein paljon turvallisemmmaksi ratkaisuksi. Toisaalta, en ole kuullut juuri kenenkään, joka on tehnyt isoja muutoksia elämäänsä, koskaan katuvan. Yleensä muutos on hyvästä. Se avaa meille ovia, joiden olemassaolosta emme ehkä tienneetkään.

Kysy siis itseltäsi, mitä tahdot ja mitä voisit tehdä sen eteen. Etsi rinnallesi niitä, jotka voivat tukea ja auttaa sinua matkallasi muutoksessa. Niitä, joista saat rohkeutta.

Jotta voisit kertoa myöhemmin jollekin oman tarinasi.

Miksi laiskuus on hyvästä?

laiskuusJo vuosia sitten eräs tuttavani mainitsi yhdeksi elämän arvokseen laiskuuden. Tuolloin en voinut ymmärtää häntä ollenkaan. Olen kasvatettu ja kasvanut olemaan ahkera ja toimelias. Vasta viime aikoina olen oivaltanut, että toimeliaisuus ja ahkeruus ei välttämättä vie oikeisiin lopputuloksiin. Itsekin usean kerran uupumuksen partaalle töitä paiskineena voin rehellisesti todeta, että liiallisella ahkeruudella on helposti ikävät seuraukset, jos fokus ei ole oikea.

Viime aikoina yhteiskunnassamme on käyty keskustelua siitä, miten nostaa tuottavuutta ja saada Suomi nousuun. Yllättävän monella keskustelun osapuolella näyttää olevan se näkökulma, että meidän pitää olla ahkerampia, ja tehdä kovemmin ja pidempään töitä. Ehkä tarvitaan osittain sitäkin. Itse näen kuitenkin omassa ympäristössäni paljon ihmisiä, jotka tekevät jo nyt todella kovasti töitä – moni aivan äärirajoilla.

Siksi alan uskoa siihen, että terve laiskuus on se ihanne, jota tarvitsemme. Sen sijaan, että pyrimme koko ajan juoksemaan työelämän juoksupyörässä kovemmin, meidän pitäisi miettiä, miten juosta paremmin. Miten kehittää tekniikkaa, jotta juoksemme samalla energiamäärällä pidemmälle ja miten kenties juosta fiksummin niin, että löydämme optimaalisen reitin.

Ihastuin kirjoitukseen, jossa eräs jenkki-toimitusjohtaja kertoi, miten hän lyhensi yrityksensä työntekijöiden työajan viiteen tuntiin päivässä pitäen palkkatason samana. Seurauksena ei ollut katastrofi – ei edes liikevaihdon tilapäinen notkahdus, johon hän itse oli henkisesti varautunut – vaan nopea yrityksen tuottavuuden kasvu ja tyytyväisemmät työntekijät. Uskomatonta, eikö totta? Mutta uskon, että tässä aletaan olla oikeiden asioiden äärellä. Kyse on siitä, että keskitymme olennaiseen ja karsimme turhan ja tuottamattoman tekemisen pois.

Itse olen viimeisen puolen vuoden aikana myös esittänyt itselleni vähän väliä seuraavia kysymyksiä:

  • Käytänkö aikaani oikeisiin asioihin?
  • Viekö asia, jota olen tekemässä, minua lähemmäs kohti tavoitteita?
  • Mihin minun kannattaa keskittyä, jotta pääsen sinne mihin pyrin?

Ja olen oivaltanut, että jotta voin pysähtyä miettimään vastauksia näihin, tarvitsen pienen hetken laiskuutta. Jos juoksen koko ajan kiinni seuraavaa deadlinea ja yritän olla supertehokas eli tehdä koko ajan jotakin muka tärkeää, en ehdi miettiä vastauksia kunnolla. Ja silloin jää olennaisia asioita huomaamatta.

Sain elokuussa oivallisen lisän kysymyspatteristooni vieraillessamme kollegan luona Ruotsissa: auttaako tämä kaksinkertaistamaan liikevaihdon? Tämän sinänsä yksinkertaisen kysymyksen opettaminen kaikille – siis ihan kaikille – voisi auttaa miettimään oman työn tuloksellisuutta. Toki joka organisaatiossa liikevaihto ei ole olennainen mittari, mutta uskon, että julkiselle sektorille löytyy vastaava, jos näin halutaan.

Väitän, että jos pysähtyisimme – yksin tai yhdessä – pohtimaan sitä, miten voimme tehdä työmme fiksummin ja saavuttaa samat tai jopa paremmat tulokset mahdollisimman vähällä vaivalla, saisimme tehostettua työtä huikeasti. Samalla tyytyväisyys työtä kohtaan paranisi, olisimme vähemmän stressaantuneita ja tuottavuus pikku hiljaa nousisi.

Mutta uskallammeko olla tarpeeksi laiskoja?