Tapojen anatomia: miten korvata huonoja tapoja hyvillä?

Monelle uusi vuosi tarkoittaa lupausten tekemistä. Luvataan syödä terveellisemmin, liikkua enemmän, vähentää alkoholinkäyttöä, lopettaa tupakointi tai vaihtaa muita huonoja tapoja parempiin. Uudenvuodenlupauksia kritisoidaan muun muassa siitä, että miksi omia tapojaan tulisi muuttaa vain kerran vuodessa tai että turha luvata mitään, kun lupaukset eivät kuitenkaan pidä. Vuodenvaihde on kuitenkin hyvä paikka lähteä muuttamaan omia tapojaan, sillä vanhan vuoden päättyminen ja uuden alku on kuitenkin aina jonkinlainen rajapyykki.

Muutoksen ajankohtaa tärkeämpää on silti se, miten muutosta lähtee yrittämään. Olen itse opiskellut tapoja syvällisemmin viime viikkoina. Olen toki muokannut omia elämäntapojani ihan menestyksellä aiemminkin, mutta erään kurssin kautta tuli jälleen tilaisuus syventyä asiaan. Itselleni tässä vaiheessa tärkein oppi oli se, että tavat muuttuvat huonosti itsekurilla. Usein kuitenkin perustamme yrityksemme muuttaa elämäntapojamme nimenomaan juuri siihen.

Miksi itsekuri ei toimi?

Aivotutkimuksessa on tutkittu itsekuria ja sen voidaan ajatella olevan lihas, joka väsyy käytössä. Eli kun käytät itsekuriasi päivän mittaan erilaisiin asioihin, jossain vaiheessa kuri pettää ja sorrut tekemään jotakin, mikä jälkikäteen kaduttaa ja hävettää. Jos esimerkiksi työskentelemme päivän tehokkaasti ja kurinalaisesti tekemämme päiväsuunnitelman mukaan välttäen kiusausta lukea iltapäivälehtien otsikoita netistä aamulla ja päivittää sosiaalisen median statusta kahvitauolla, torjumme lounaalla mieliteon pizzasta ja syömme kuuliaisesti salaatin, ja iltapäivän kokouksessa päätämme olla ottamatta herkullisen näköisen kanelipuustin, voi kotiin palatessa lasten eteiseen pitkin poikin jättämät vaatteet laukaista raivonpuuskan, jonka hillitsemiseen ei itsekurilihaksessa enää ollutkaan voimia.

Siksi viisaammat sanovatkin, että itsekuri on huono keino muuttaa tapoja. Itsekuria meidän on syytä säästää niihin tilanteisiin, joissa sitä todella tarvitsemme. Itsekuria kannattaisi käyttää siihen, että kehitämme kärsivällisesti – askel kerrallaan, päivä kerrallaan – uusia parempia tapoja huonojen tapojen tilalle.  Ja että voimme ottaa paremman tavan käyttöön tilanteessa, jossa normaalisti olisimme sortuneet huonoon tapaan, josta haluamme päästä eroon.

Mistä tavat ovat peräisin?

Yleensä haluamme toimia tai tarkastella asioita tavalla, johon olemme tottuneet. Tavat voivat olla peräisin siitä, mitä henkilökohtaisesti teemme mieluiten, minkä uskomme olevan oikea tapa toimia tai miten olemme aina toimineet. Seuraavassa pyrin hieman avaamaan näitä esimerkkien kautta.

1. Mitä henkilökohtaisesti teemme mieluiten

Tarkastellaan ensin henkilökohtaisia mieltymyksiä. Nautit kenties siitä, että otat illallisella lasin viiniä. Se rentouttaa työpäivän päälle mukavasti ja kruunaa hyvän, itse valmistetun illallisen. Se on mahdollisesti myös keino palkita (”kylläpä suoriuduin hyvin tästäkin rankasta työpäivästä”) ja hemmotella (”nämä ruuhkavuodet ovat niin rankkoja, että olen kyllä lasillisen tai pari ansainnut”) itseä.

Kun haluamme korjata itsellemme mieluisia tapoja, on tärkeää tunnistaa, että itsekurin avulla pyrimme tällöin kieltäytymään jostakin, mikä tuottaa meille nautintoa. Kieltäytyminen on siis useimmiten kärsimystä. Itsekuriin turvautuminen tuntuu siis enemmänkin rangaistukselta. Vahva tahto auttaa meitä olemaan ilman viinilasillista vaikkapa tipattoman tammikuun ajan, mutta jos haluaisimme vähentää alkoholin käyttöä kokonaisuudessaan, kannattaisi meidän miettiä, mikä muu voisi tuottaa meille nautintoa työpäivän jälkeen.

Voisiko se olla esimerkiksi muutama pala tummaa suklaata aterian päälle, leppoisa juttutuokio lasten kanssa sylitysten ennen illallallisvalmisteluita ja kotiaskareita, rentouttava happihyppely koiran kanssa illan mittaan tai jotakin muuta? Todennäköisesti täysin korvaavaa nautintoa on hankala keksiä, mutta kokeilemalla eri tapoja vanhan tilalle löydät ehkä sen, joka sinulle toimii.

2. Minkä uskomme olevan oikea tapa toimia

Uskomukset ovat meille tosiasioita, mutta eivät absoluuttisia totuuksia. Uskomuksia syntyy meille läpi elämän. Osa syntyy toisten sanomisten perusteella. Esimerkiksi omat vanhemmat ja opettajat voivat olla monen lapsuudesta asti kulkeneen uskomuksen takana. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sellaiset, jossa uskomme suvussamme olevan ylipainogeenin ja siksi laihduttamisen olevan meille vaikeampaa. Myös monet rahaan liittyvät uskomukset ovat todennäköisesti peräisin lapsuuden kodistamme.

Uskomukset eivät siis ole totta, mutta kuvittelemme näin olevan. Kun tunnistamme jonkin asian uskomukseksi, meidän on helpompi lähteä muokkaamaan sitä. Moni laihduttaja esimerkiksi uskoo, että kun on tehnyt hyvän treenin – käynyt kuntosalilla, jumpassa tai juoksulenkillä – ja lihakset ovat väsyneet, kroppa hikoillut ja henkisesti hyvä olo fyysisestä suorituksesta, voi sen jälkeen hyvällä omalla tunnolla vetäistä pizzan illalliseksi tai mussuttaa pussin karkkia. Koska ”kulutin juuri kasan kaloreita, niin nyt voin vähän herkutella”. Käytännössä usein juuri tuolla ”ansaitulla” herkuttelulla hankkii kuluttamansa energian takaisin korkojen kera. Tällöin laihduttajan paino ei putoakaan, vaan se päinvastoin  ehkä nousee.

Kun mietit omia tapojasi ja niiden muuttamista, on hyvä ajatus myös tarkastella siihen liittyviä uskomuksia. Omia uskomuksia voi tehdä näkyväksi esimerkiksi listaamalla asiaan liittyviä asioita täydentämällä lausetta ”xxx on …”. Mikäli haluaisit vaikka lopettaa iltasyöpöttelyn, voisit kirjoittaa vähintään 20 kertaa lauseen ”iltasyöminen on…” ja jatkaa sen joka kerta erilaisella mieleesi tulevalla lauseella. Näin saat käsityksen siitä, millaisia ajatuksia asiaan liität ja voi lähteä miettimään, millaisia ajatuksia haluaisit siihen jatkossa liittää.

3. Miten olemme aina toimineet

Sitten on niitä tapoja, jotka olemme omaksuneet jossain vaiheessa elämäämme, emmekä kyseenalaista niiden järkevyyttä. Esimerkiksi luemme sähköpostit ensimmäisenä aamulla töihin tullessamme, vaikka ensin kannattaisi hoitaa pois alta päivän tärkeimmät tai vaikeimmilta tuntuvat tehtävät, jotta ne tulevat tehdyksi. Sähköposti kun usein kasvattaa tehtävien asioiden listaa kaikenlaisella pikkusälällä, joka ei välttämättä ole ollenkaan niin kiireellistä tai tärkeää, mutta jonka tekeminen tuo meille pitkälle aamupäivään puuhasteltavaa. Ja sen jälkeen tuntuukin, että sen hankalan ja tärkeän asian tekemiseen ei enää ole energiaa.

Siksi onkin silloin tällöin tärkeää kyseenalaistaa, miksi teemme asioita ja voisiko ne jättää tekemättä tai tehdä toisin, ja mikä muuttuisi, jos tekisimme asian toisella tavalla. Lähtökohtaisestihan on turha odottaa parempia tuloksia, jos jatkamme asioiden tekemistä samalla tavoin kuin aiemminkin. Siksi omia tapoja on tarpeen uudistaa ja kehittää.

Tavoitteet voivat auttaa muuttumisessa

Moni uskoo tavoitteiden voimaan. Tavoitteet voivat toimia motivaattorina. Innostava tavoite, joka oikeasti puhuttelee meitä, on parhaimmillaan hyvä kannustin. Tavoitteet voivat motivoida meitä muutokseen, silloin kun seuraavat ehdot täyttyvät.

1. Sitoudumme tavoitteeseen. Tavoite on meille tärkeä ja merkityksellinen.
2.  Saamme palautetta edistymisestämme. Esimerkiksi numerot vaa’assa pienenevät tai kilot painonnostotangossa lisääntyvät.
3.  Saamme palkintoja tavoitteiden saavuttamisesta. Omaa muutosprosesssia voikin rakentaa pelillistämisen varaan. Tiettyjen suoritteiden tekemisestä saat esimerkiksi pieniä palkintoja ja välitavoitteiden saavuttamisesta hieman isompia. Varsinaiseen tavoitteeseen pääsy sitten jo oikeuttaa sinut kunnon palkintoon.
4. Koemme osaamisemme olevan kunnossa. Mikäli sinusta tuntuu, että omat tiedot, taidot ja voimavarat tavoitteen saavuttamiseen ovat riittämättömät, voit aina hankkia apujoukkoja ja -keinoja, joissa kartutat osaamistasi.
5. Saamme tukea muilta. Siksi on hyvä kerätä ympärilleen joukko muita, jotka pyrkivät samaan. Yhdessä tekeminen motivoi. Ja vaikka ette varsinaisesti tekisikään yhdessä, mutta tiedät, että joku muu ponnistelee saman asian kanssa, helpottaa sekin.

Vaikka tavoitteet monella toimiikin, pyrkimyksemme tavoitteen saavuttamiseen usein perustuu itsekuriin. Eräässä Yle Puheen lähetyksessä Jari Sarasvuo totesikin, että on ajan kuluessa tullut siihen tulokseen, että tavoitteita tärkeämmät ovat tavat. Tarvitsemme siis kasan hyviä tapoja onnistuaksemme. Kun tavat tukevat meitä riittävästi onnistumisessa, voimme asettaa tavoitteen.

Ymmärrä, mistä tavassasi on kyse

Huonot tapamme ovat vaarallisia. Menemme ikään kuin automaatilla, kun tapa nytkähtää päälle. Usein siinä vaiheessa ajattelukykymme loppuu, emmekä pysty käyttämään omaa tahtoamme, vaan vahvaksi harjoitettu tapamme ajatella, tuntea ja toimia iskee päälle ja saa meidät toimimaan tapamme mukaan. Siksi on tärkeää tarkastella ja tiedostaa omat tapansa.

Tapa, josta haluat eroon, vaatii työstämistä. Oman kokemukseni mukaan aika syvällistäkin tutkiskelua. Pyörittelyä eri kanteilta. Siis mikäli haluat saada pysyvää, pitkäkestoista muutosta aikaiseksi.

Pohdi rauhassa ja rehellisesti seuraavia kysymyksiä. Tarkastele omaa käyttäytymistäsi tapaan liittyen.

• Mikä tavan laukaisee?
• Mitä tavan ohjaamassa käytöksessä tapahtuu? Mitä se pakottaa tekemään?
• Millainen on palkkio, jonka koet saavasi?

Miten muuttaa huono tapa hyväksi?

Kun olet tunnistanut, mistä tapasi on peräisin ja miten se sinussa vaikuttaa, voit lähteä korjaamaan huonoa tapaasi. Mieti toinen rutiini, tekeminen tai asia, jota voisit kokeilla sen tilalla. Mieti myös miten tunnistat sen hetken, jolloin vanha tapasi on va

arassa naksahtaa päälle. Mikäli et onnistu tunnistamaan tätä hetkeä ja tekemään siinä kohdin muutosta, on todennäköistä ettet onnistu.

Itse menen harjoittelussani tällä hetkellä tässä kohtaa. Tiedän, että mutkia matkaan tulee. Yksi repsahdus tai sortuminen vanhaan tapaan ei tarkoita, että epäonnistuin. Se tarkoittaa ainoastaan, ettei se uusi tapa, jota kokeilin, toiminut. Tai ettei uusi tapa ole vielä riittävän vakiintunut. Käytännössä se tarkoittaa, että harjoituksia on jatkettava. Periksi ei anneta. Tähän juuri tarvitaan sitä itsekuria. Jatketaan harjoituksia, kunnes onnistumiset alkavat seurata toisiaan.

Mitä huonommasta tai pinttyneemmästä tavasta on kyse, sen enemmän työtä ja harjoittelua tämä vaatii. On tutkittu, että uuden tavan omaksumiseen tarvitaan 66 päivää. Todennäköisesti riippuu asiasta ja ihmisestä viekö uuden tavan jääminen pysyväksi lyhyemmän vai pidemmän aikaan. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että kärsivällisyyttä ja toistoja tarvitaan.

”Good habits once established are just as hard to break as are bad habits.”

Tsemppiä sinulle omien tapojen muokkaukseen!

Kirjoitin myös huonojen tapojen tarkastelusta ja muuttamisesta työyhteisössä. Siitä voit lukea lisää täältä.