Paljon mahtuu yhteen vuoteen

Viimeksi vuoden vaihtuessa julistin, että tästä juuri loppumassa olevasta vuodesta tulisi järisyttävän hyvä.

Muutama päivä sitten pohdiskelin, että eipä tämä niin kummoinen lopulta kuitenkaan ollut – vai oliko. Tuumasin, että on syytä tehdä jonkinlainen tilinpäätös vuoden tapahtumista, jotta voisin totuudenmukaisesti vastata itselleni oliko tämä vuosi hyvä vai ei.

Lähtötilanne vuoteen 2016 toki oli se, että edellisenä vuonna olin eronnut ja harjoittelin elämää vuoroviikkovanhempana asuen joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen yksin. Opettelin myös uudelleen löytämään itseni ja olemaan itsekseni. Lapsiperheessähän harvoin on yksinäisiä hetkiä muutoin kuin erikseen järjestämällä. Avioero on iso kriisi elämässä – paljon isompi kuin osasin ehkä arvatakaan. Se sekoitti oman elämäni järjestyksen pitkäksi aikaa.

 

Mitä vuoden 2016 aikana sitten elämässäni on tapahtunut?

Vuoden alussa asetin itselleni tavoitteita. Tavoitteiden asettamiseen olen jo muutaman vuoden hyödyntänyt City Digitalin Ilkka Lavaksen prioriteettifiltteriä. Helppo ja toimiva työkalu. Omassa prioriteettilistassani oli vuodelle 2016

1. bisneksen kehittyminen
2. seikkailu
3. läheisten kanssa oleminen
4. henkilökohtainen kehittyminen
5. varallisuus

Teen seuraavassa lyhyen yhteenvedon, mitä näissä asioissa on vuoden aikana tapahtunut.

Bisnekset

Kirjasin itselleni vuoden alkuun tavoitteiden oheen lauseet, jotka olen yrittänyt palauttaa usein mieleeni:

Ole tyytyväinen siihen, mitä on jo saavutettu. Iloitse onnistumisista. Ajattele, että häviöistäkin voittaa jotakin.

Minua ei ole siunattu kovin kärsivällisellä luonteella. Hermostun, kun asiat etenevät hitaasti, enkä saavuta asettamiani tavoitteita saman tien. Paljon merkittäviä asioita on kuitenkin tähänkin vuoteen mahtunut.

Olen onnekas työni suhteen Master Suomella. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit, joiden kanssa teemme töitä, ovat aivan mahtavia.

Hyvistä kohtaamisista saa energiaa ja voimavaroja, joiden avulla jaksaa pitkään. Kouluttaminen ja valmentaminen on yksi työni mielenkiintoisimmista ja samalla haastavimmista puolista. Itsensä joutuu usein todella laittamaan likoon, mutta se on myös parhaimmillaan erittäin palkitsevaa.

Vuoteen kuului myös tunteja ja tunteja työtä vaatinut kirjoitustyö, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut isolta urakalta. Päällimmäinen tunne toisinaan oli kylläkin epätoivo siitä, millainen lopputuloksesta tulee ja kelpaako se kenellekään.

Kirjan ilmestymiseen liittyi tietenkin kirjanjulkistustilaisuus. Ensin mietin järjestääkö koko tilaisuutta, onko kukaan niin kiinnostunut, että haluaisi tulla sellaiseen tilaisuuteen. Onneksi esimieheni Kirsin kannustuksella ja tuella lähdin tilaisuutta kuitenkin järjestämään. Olihan se aika huikeaa, että meillä oli reilu 40 vierasta paikan päällä ja 50 lisää seurasi tilaisuutta livestreamin kautta.

Seikkailut

Olen toteuttanut pitkäaikaisia haaveita ja toisaalta lähtenyt rohkeasti ja avoimin mielin mukaan asioihin, joille normaalisti olisin helposti sanonut ei.

Pitkäaikainen haaveeni on ollut vaellus Lapissa. Kesäkuussa 2016 tein ensimmäisen vaellukseni. Kokemus oli uskomattoman hieno. Ajattelin silloin, että tämä on hienoa, mutta ehkei tästä minulle joka vuotista retkeä tule. Minulle isoin koetus taisi olla yöpyä kolme yötä maastossa ja olla pesytymättä 4 vuorokautta. Nyt mietin jo pitäisikö ensi kesäksi suunnitella uutta reissua.

Deventerissä Hollannissa koettiin monenlaisia seikkailuja. Itse kaupunki on vanha hansakaupunki, ja jopa vanhempi kuin Amsterdam. Vierailun aikana pääsin ensimmäistä kertaa Tandem-pyörän selkään, jota en alunperin pitänyt kovin hyvänä ajatuksena, mutta joka osoittautuikin tosi helpoksi ja mukavaksi – kunhan minä sain ohjata ja määrätä tahdin. Tandemin  lisäksi pääsin amfibiajoneuvon kyytiin, joka kuljetti meitä jokea pitkin rannalta toiselle. Huolimatta todella viileästä ja sateisesta kelistä rohkenin nousta kyytiin, kun tällainen tilaisuus tarjoutui.

 

Deventerin lisäksi pistäydyimme Amsterdamissa, jossa meillä oli aikaa käytännössä yksi vuorokausi. Mikä tahansa kaupunki lienee haastava nähdä ja kokea 24 tunnissa, mutta onnistuimme näkemään ja kokemaan yllättävän paljon. Ehdottomasti paras tapa nähdä kaupunkia on kanaaliristeily 1600-luvun aikaisessa osassa kaupunkia.

Seikkailuja koettiin myös yhdessä lasten kanssa, kun lähdimme hakemaan jotakin keittiöremottiin tarpeellista. Lapset olivat ihmeissään siitä, osaako äiti muka ajaa pakettiautoa. Tämä taisi olla suurempi seikkailu lapsille. Ja kyllä – äiti osasi ajaa pakettiautollakin.

 

Läheiset

Olen joutunut tunnustamaan itselleni, että olen liian työorientoitunut. Työ ja sen kaltaiset asiat menevät helposti monen asian edelle. Siitä syystä olen joutunut kiinnittämään huomiota siihen, että vietän aikaa ja teen juttuja myös minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

En ole maailman paras kummitäti, mutta tänä vuonna olen yrittänyt skarpata siinäkin suhteessa. Vein tyttäreni kanssa kummipojan syömään ja keilaamaan. Kummipoika taisi voittaa tiukan ottelun. 17-vuotiaan kummitytön vein illalliselle. Meillä olikin hyvät ja antoisat keskustelut, joista luulen, että molemmat nauttivat.

Yhtenä tavoitteena oli myös tehdä lasten kanssa uusia, mukavia juttuja. Osa oli uutta ja osa pelkästään mukavaa. Muun muassa päivävisiitti Tallinnan merimuseoon, juhlittiin juhannusta Särkänniemessä, lomailtiin aurinkoisessa Pärnussa, pulikoitiin maauimalassa sateesta huolimatta.

Kuvia selatessani huomasin, että monenlaisia yhteisiä hetkiä on riittänyt. Valtaosa mukavia muistoja ja sitten niitä vähemmän mukaviakin. Tärkeitä silti nekin – osa meidän kaikkien tarinaa.

Suuri kiitos tämän vuoden monesta onnistumisesta ja kohokohdasta kuuluu yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Hän on laittanut ruokaa, kun olen maannut sohvalla lasten kanssa vietetyn viikon näännyttämä tai kun olen keskittynyt kirjoitustyöhön. Hän on hoitanut minua ja lapsiani ollessani tosi sairaana. Hän on tukenut stressaavina hetkinä, kuten silloin kun tajusin, että ikinä saa tehtyä remonttia sille varatussa kuudessa viikossa, vaan tavarat on kannettava keskeneräiseen asuntoon. Kaikkea on tässä mahdoton luetellakaan.

Tämä kuva sopisi myös henkilökohtainen kehittyminen -otsikon alle, sillä eron jälkeen uuden parisuhteen rakentaminen on mitä suuremmassa määrin henkistä kasvua ja uuden opettelua. Oppii tuntemaan myös itseään aivan uudella tavalla. Toivottavasti myös vanhoista virheistä oppineena osaa toimia jatkossa fiksummin.

 

Henkilökohtainen kehittyminen

Tässä osiossa tavoitteena oli henkisen ja fyysisen voiman kehittäminen sekä lukeminen. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeä osa elämääni ja liikunta kuuluu siihen läheisesti. Viime aikoina olen opetellut myös huolehtimaan paremmin mielen hyvinvoinnista mm. mindfullness-harjoituksilla.

Myös muutto uuteen kotiin ja uuden asunnon remontoiminen ovat kasvattaneet minua. Vuoden kiireisempään aikaan osunut muutto oli 1-10 stressimittarilla ehkä 15 luokkaa, mutta siitäkin selvittiin muutaman korvaamattoman tärkeän ihmisen avustuksella. Ja muutamassa viikossa tehtävä remontti on venynyt useiden kuukausien mittaiseksi – eikä ole muuten vieläkään valmis, vaikka loppusuora häämöttääkin jo.

Mielenkiintoisen ja monella tapaa opettavaisen kokemuksensa tarjosi viimeinen tehtävä nuorkauppakamaritoiminnassa vaalilautakunnan jäsenenä. Tässä tehtävässä pääsimme miettimään ehdokkaiden valmentautumista seuraaviin tehtäviinsä sekä opettelemään Bomentis Coaching Housen johdolla mentorointia.

Ehkä tärkeimmäksi itsensä voittamisen merkkipaaluksi tänä vuonna nostan kuitenkin osallistumisen Jukolan viestiin. Olen toki naisten vestissä, Venloissa, juossut tähän mennessä yhdeksän kertaa. Halusin kuitenkin haastaa itseäni ja olla osa miesten viestiä, jossa matkat ovat paljon pidempiä.

Haastaa itseäni tosiaan sain. Sain juostavakseni miesten ankkuriosuuden, jonka pituus oli noin 16 km. Juuri ennen Jukolaa toinen nilkkani kipeytyi ja sairastuin flunssaan. Tuuraajaa pitkälle osuudelle ei kuitenkaan löytynyt, joten ajattelin, että noin vuorokaudessa saan itseni juoksukuntoon. Ja sain. Molemmat jalat melko tönkkönä, hieman puolikuntoisena suoriuduin läpi pitkän radan vieläpä ihan kohtalaisella ajalla.

 

 

Varallisuus

Tärkein tavoite varallisuusasiassa oli omiin kykyihin ja osaamiseen luottaminen. Onneksi on ollut arvokasta tukea ja tietotaitoa käytettävissä ajatusten sparrailuun. Silti koen ylpeyttä siitä, että etsin kevään mittaan itselleni ja lapsille asunnon ja tein erittäin onnistuneet asuntokaupat.

Lisäksi olen opetellut sijoittamista osakkeisiin ja muihin varallisuuslajeihin. Erittäin mielenkiintoinen maailma. Päätin myös, että pyrin opettamaan lapsilleni talousasioita mahdollisimman pienestä, jotta heillä olisi paremmat valmiudet kasvattaa varallisuutta ja hoitaa talouttaan kuin koen itselläni olleen.

 

Lopuksi

Vuoteen mahtuu paljon kohokohtia, muistoja ja tärkeitä ihmisiä. Kuvia selatessa tuli paljon muistoja. Onneksi on valokuvat. Avasin Instagram-tilini alun perin ikään kuin kuvalliseksi päiväkirjaksi. Haluan dokumentoida sinne elämäni tapahtumia, arkisiakin asioita. Sieltä löydät lisää kuvamateriaalia. Ja vaikka kaikki kuvat eivät päädy Instaan, tulee silti kuvattua enemmän kuin muuten tulisi ja helmiä löytyy puhelimen arkistoista.

Yhteenvetona tästä vuodesta voin sanoa, että kyllähän tämä helkkarinmoinen vuosi oli. Ja juhlavuodeksihan tämä oli tarkoitettu, sillä ylitin tuon ihanan ja kamalan 40-vuoden rajapyykin. Sitä sain juhlia muutamien tärkeimpien ystävien kanssa. Kiitos!

Mitähän mahtaa uusi vuosi tuoda tullessaan? Ainakaan suunnitelmat eivät ole yhtään vähäisempiä.

Onnea ja muistorikkaita hetkiä sinun uuteen vuoteen!